Korona-aika on aiheuttanut yksinäisyyden lisääntymistä sekä lasten, nuorten että aikuisten ja etenkin vanhusten keskuudessa. Kokoontumisten rajoittaminen ja erilaisten tapahtumapaikkojen sulkeminen on pahentanut tätä yksinäisyyden kokemisen ongelmaa.
Kyky selvitä erilaisista asioista eli resilienssi rakentuu laajalti sille, että henkilöllä olisi ystäviä tai edes vertaistukea, jonka kanssa voi jutella ja jakaa näitä mieltä painavia asioita. Tämä erittäin olennainen voimavara on tyystin ollut kadonnut pandemiarajoitusten aikana.
Toisia ihmisiä kohtaan on voinut jäädä pelko, että heiltä saa tahtomattaan erilaisia liikkeellä olevia viruksia. Ihminen on aina ollut “laumaeläin”, eli yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat olleet olennaisia asioita jo henkiinjäämisenkin kannalta. Yhteisö on suojannut ihmistä petoeläimiltä, nälkää näkemiseltä ja mahdolliselta hädältä.
Soittelemisiin, Serena, 246.