Tunnelukot syntyvät, kun jokin lapsen tarve jätetään jatkuvasti täyttämättä. Tämän tiedostaminen aiheuttaa lapselle tunnelukon syntymisen.
Luonnollisesti lapsi kaipaa turvaa ja suojelluksi tulemisen tarvetta, mutta hänet voidaan hylätä henkisesti tai jopa fyysisesti liian monta kertaa. Tämän vuoksi lapsi kokee, että hänessä on jotain perinpohjaista vikaa, joka aiheuttaa hänen jatkuvan hylkäämisensä. Lisäksi hän ei pysty enää luottamaan lähes keneenkään läheiseen ihmiseen.
Lapset ovat hyvin sopeutuvaisia. Valitettavasti nämä keinot selviytyä siirtyvät myös aikuisen käytökseen. Kun lapsi sopeutuu jatkuvasti eikä pidä kiinni omista rajoistaan, tämä rajattomuus aiheuttaa aikuiselle alistumisen ja uhrautumisen tunnelukon.
Alistumisen tunnelukon omaava voi omaksua kynnysmaton roolin, mutta hän voi myös taistella pontevasti kaikenlaista alistamista vastaan.
Soittelemisiin, Serena, 246.