Jos meille tapahtuu jokin psyykkinen trauma, se tulisi purkaa ja käsitellä mahdollisimman pian sen kokemisen jälkeen. Valitettavasti monet jäävät yksin käsittelemään asiaa heti tapahtuman jälkeen.
He kokevatkin monesti jääneensä yksin käsittelemään liian haasteellista asiaa. Kukaan meistä ei ole täysin immuuni kohtalon meille antamille vaikeimmille asioille. Yksinäisyys tuntuu tässä tapauksessa vieläkin pahemmalta kuin tavallisesti.
Lapset eivät usein kerro tapahtuneesta trauman sattuessa, vaan he hautaavat sen syvälle sisälleen yrittäen unohtaa ikävän tapahtuman. Myös monet aikuiset eivät käsittele asiaa, vaan luottavat siihen että aika parantaisi haavat. Mutta kipu jää ihmisen sisälle syviin syövereihin asumaan jopa kuukausiksi tai vuosiksi. Kun asia jää hoitamatta, on mahdollisuus sairastua traumaperäiseen stressihäiriöön.
Soittelemisiin, Serena, 246.