Kuulun sosiaalisessa mediassa eli facebookissa ryhmään, joka harrastaa voimakkaasti sarkasmia. Ryhmän nimi on Länsimaisen ihmisen ahdinko tms, jossa yleensä puhutaan nykyajan ilmiöistä ja mikä niissä ahdistaa.
Sohaisu ampiaispesään oli, kun eräs henkilö kertoi ahdistuvansa lasten päättäjäisjuhlista. Tyylilajille ominaisesti kertoja mainitsi ahdistuvansa muun muassa siitä, kun joutuu katsomaan rumia lapsia päättäjäisjuhlissa. Ja tästähän sitten nousi melkoinen paskamyrsky.
Minä ehdin ajatella, etten varmaan itsekään lapsena mikään kaunotar ollut, mutta ryhmän olennainen tarkoitus unohtui muutamalta kommentoijalta. Tokikaan tuo “rumat lapset” – kommentti ei ollut mikään sivistyksen helmi, mutta siinä oli sitä ryhmän henkistä ironiaa ja sarkasmia. Nämähän ovat tunnetusti taitolajeja, joten ei ole mikään ihme, että joku vetäisi kunnolla herneet nenäänsä.
Mutta me kaikkihan olemme kauniita sellaisina kuin olemme, omalla tavallamme!
Ihanaa alkukesää kaikille, Serena, 246.
