Silloin kauan kauan sitten kun olin nuori, minulla oli hillitön palo mennä, kokea ja tehdä. Minä asuin melko pienessä kylässä, jossa ei oikeastaan ollut mitään. Varsinkaan kun vertaa nykyhetken maailman mahdollisuuksiin kaupunkien mailla ja turuilla.
Silloinhan tosiaan ei ollut internettejä eikä kännyköitä, yhteydenpito kauemmas oli lankapuhelimien varassa. Jos halusit jotain tietoa, sitä ei voinut googlata. Tieto piti etsiä erilaisista tietosanakirjoista.
Jos olisin tiennyt sen, mitä tiedän nyt, voisin sanoa nuorelle itselleni ettei mihinkään ole niin kiire. Kaikkea ei ole pakko kokea heti ja nyt, vaan elämälle ja kokemiselle voi antaa enemmän aikaa. Silloinkin, olisi ollut hienoa jos olisi vain nauttinut oleskelusta. Jos sisällä ei olisi palanut se menemisen ja kokemisen levoton sammumaton liekki.
Soittelemisiin, Serena, 246.