Nykyajan kielenkäytössä seireeniksi kutsutaan useimmiten houkuttelevaa ja viettelevää naista. Kuitenkin kauneus ja viehätysvoima voivat olla usein petollisia, ja suhde tuhoisa. Eräällä Sisilian rannikolla sijaitsevalla saarella asustavat seireenit olivat lintujen ja naisen sekoitus. Heillä oli pitkät jalat ja erittäin terävät lepakon kynnet sormissaan ja kotkan kynnet siivissään.
Kauniilla lauluillaan he houkuttelivat miespuolisia merimiehiä luokseen ja repivät heidät sitten kappaleiksi. Laiva ajautui myös usein vaarallisille karikoille ja miehistö hukkui kuunnellessaan seireenien sulosäveliä.
Myös Odysseus joutui seireenien houkuttelemaksi miehistöineen lukuisilla matkoillaan. Odysseus laittoi miehistölleen vahaa korviin ja antoi sitoa itsensä paaluun kiinni. Mutta kuitenkin hän halusi kuulla seireenien kutsuvan laulun eli hänen korviinsa ei laitettu vahaa. Odysseuksen sanotaankin olevan ainoa henkilö, joka on kuullut seireenien laulun ja pysynyt silti vielä hengissä.
Argonauteiksi kutsuttiin kreikkalaisen mytologian sankarijoukkoa, joka teki Argo -laivalla erinäisiä tutkimusretkiä ennen Troijan sotaa. Näin he joutuivat myös usein seireenien uhreiksi, mutta heidän kerrotaan pelastuneen näiltä tuhoisilta olennoilta Orfeuksen laulun vuoksi.
Orfeuksen kerrotaan saaneen Apollonilta lahjaksi lyyran, jota hän oppi soittamaan niin kauniisti, että jopa vuoretkin tulivat hänen musisointiaan lähemmäksi ja vedet lakkasivat virtaamasta. Apollon on Zeuksen ja Leton poika, joka oli luonteeltaan shamaaninen ja häntä kutsuttiin myös valon ja auringon sekä ennustustaidon jumalaksi. Tunnetuin myyttinen aikaansaannos on Apollonin oraakkeli Delfoissa.
Marraskuisin terveisin Serena, 246.