Nuorempana elin alueella, jossa oli paljon uskonnollisia yhteisöjä. Vanhoillislestadiolaiset perheet olivat tiivis yhteisö, jotka ajoivat omia etujaan. Lisäksi oli Jehovan todistajia, helluntailaisia ja baptisteja ainakin.
Itse en ole koskaan ollut sellainen henkilö, joka olisi ajautunut mukaan tällaiseen uskonnolliseen hurmokseen. Tietysti tällaisessa yhteisössä ollessaan saa kokea muiden kanssa kumppanuutta ja ystävyyttä, niin kauan ainakin kun on tämän kaltaisen liikkeen jäsen.
Nyt 2000 -luvulla on ollut runsaasti julkaisuja lehdistössä, millaiseen kurimukseen joutuu jos haluaa erota tällaisesta uskonnollisesta liikkeestä. Entiset parhaat ystävät eivät nimittäin halua olla sinun kanssasi missään tekemisissä. Sinua syrjitään ja olet kuin pahan hajuista ilmaa.
Sinä voit tuntea erottuasi yhteisöstä olevasi täysin vapaa, vapaa kaikenlaisesta painostuksesta, Surullisinta on tietysti jos oma perheesi tai osa siitä hylkää sinut tämän vuoksi.
Joulukuisin terveisin Serena, 246